Hautaus vai tuhkaus? Tarkastellaan kysymystä Raamatun ja kristillisen historian valossa

Hautaustapa on valinta, joka usein ilmentää myös uskoa.

Nykyään tuhkaus on yleistynyt etenkin kaupungeissa, johtuen sekä taloudellisista että tilankäyttöön liittyvistä syistä, mutta voidaanko hautaustapaa ajatella vain raha- tai tilakysymyksenä? Valinta hautaustavasta ei ole vain käytännön sanelema kysymys, vaan se heijastaa myös sitä, mitä me uskomme. Tässä blogissa avataan tarkemmin, miten Raamattu ja kristillinen traditio suhtautuvat hautaustapaan, erityisesti tuhkaamiseen.

Vaikka hautaustapa on henkilökohtainen ja kulttuurinen kysymys, niin samalla se on myös teologinen kysymys. Hautaamiseen liittyvät valinnat heijastavat yleensä myös ihmisen omaa uskoa, tai sen puutetta, Kristuksen tulemukseen ja ruumiin ylösnousemukseen.

Hautaus kristillisessä perinteessä

Kristillisessä traditiossa on alusta asti suosittu hautaamista maahan, sillä hautaaminen nähtiin uskona Jumalan lupauksiin.

• Jeesus itse haudattiin kalliohautaan.

• Apostolien teoissa Stefanoksen ruumis haudattiin kunnioittavasti.

• Vanhassa testamentissa Abraham, Joosef, Jaakob ja monet muut haudattiin.

  
  

Polttohautaus puolestaan esiintyy Raamatussa negatiivisessa valossa, joka usein liittyy tuomioon tai häpeään: "Israelilaiset kivittivät kuoliaaksi Akanin ja hänen omaisensa ja polttivat heidän ruumiinsa" (Joos. 7:25; 1. Sam. 31:12). Roomalaisessa ja pakanallisessa kulttuurissa polttohautaus oli yleistä, mutta varhaiset kristityt vastustivat sitä nimenomaan siksi, että halusivat korostaa ylösnousemuksen ruumiillista toivoa.

Nykyisin tuhkaus on yleistynyt monissa maissa käytännöllisistä ja taloudellisista syistä, ja osin siitä syystä myös monet kristilliset kirkot hyväksyvät sen. Protestanttiset kirkkokunnat ovat yleisesti sallineet tuhkauksen, mutta ehkä myös tuhkauksen teologista symboliikkaa pitäisi ajatella syvällisemmin Raamattua vasten.

Ruumiin merkitys Raamatussa

Raamatusta löytyy useita viittauksia siihen, että ruumis ei ole vain pelkkä maallinen kuori, vaan osa Jumalan luomaa ja lunastamaa ihmisyyttä. Myös Paavali nimeää ihmisen kokonaisuutena: henki, sielu ja ruumis.

"Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen" (1. Tess. 5:23, KR 38).

Kristuksen ylösnousemus tapahtui ruumiillisesti, ja myös tämä jae viittaa vahvasti siihen, että uskovien ylösnousemus tulee olemaan ruumiillinen, josta 'säilyköön ruumiinne' on osoituksena. Tämä antaa kristillisen perustan sille, miten ruumista pitäisi kohdella kuoleman jälkeen.

Vaikka tuhkausta ei automaattisesti voida pitää syntinä Raamatun perusteella, niin se voi heijastaa ihmisen epäuskoa, joka on kadottava synti. Raamattu antaa kuitenkin selkeän perustan opetusten ja esimerkkien kautta siitä, että hautaaminen on Jumalan tahdon mukaista.

Usko näkyy valinnoissa

Viime kädessä kysymys on siitä, uskommeko Kristuksen tulemukseen, ylösnousemukseen ja elämään kuoleman jälkeen: "Hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla" (Room. 8:11; 1. Kor. 15).

Hautaaminen (maahan)	Tuhkaus
Vastaa Raamatun esimerkkejä (mm. Jeesus)	Ei esiinny positiivisesti Raamatussa
Tukee ruumiin ylösnousemuksen odotusta	On luotettava Jumalan armoon
Kristillinen hautaperinne vuosisatoja	Pakanallinen tausta, nykyisin arkitodellinen fakta
Ruumiin eheys, esim. 1. Tess. 5:23	Polttaminen ja tuli nähdään yleensä kadotuksen kuvauksena Raamatussa

Raamattu ei tue tuhkausta kristillisenä hautaustapana, vaan korostaa ruumiin merkitystä Jumalan luomana osana ihmistä ja ylösnousemuksen odotusta (1. Kor. 15:42-44). Vaikka hautaustavan valinta on nykyään jokaisen oma, niin valinnan ei pitäisi olla kristitylle pelkkä käytännön ratkaisu. Ruumiin hautaaminen maahan on uskon teko, jossa ruumis annetaan Jumalan käsiin – ei hävitettäväksi, vaan säilytettäväksi.

Raamattu ja teologinen johdonmukaisuus tukevat ruumiin hautaamista, joten Evankelikirkon virallinen kanta on, että ruumis tulee haudata maahan kristillisen tradition ja Kristuksen esimerkin mukaisesti.

--