Evankelikirkon tehtävänimikkeet ja 'pastoripaitojen' värit on lyöty lukkoon

Evankelikirkko valitsi pastoreiden paitaväriksi punaruskean burgundin. Kuva: Evankelikirkko.

Evankelikirkon tehtävänimikkeet ja pantapaitojen värit erottuvat tietoisesti ja tarkoituksellisesti kansankirkkomme vastaavista sekä teologisista että käytännöllisistä syistä. Kokonaisuuden tarkoituksena on lisätä Evankelikirkon tunnistettavuutta ja omaa identiteettiä kirkollisessa kentässä.

Katsomme, että apupastoreiden koulutusmalliksi soveltuu erinomaisesti tehtäväkohtainen ja joustava koulutusrakenne, joka ottaa huomioon kunkin aikaisemman koulutuksen ja työkokemuksen. Varsinainen oppiminen tapahtuu kuitenkin käytännön tehtävissä, jolloin apupastorit kasvavat oman pienseurakuntansa mukana tehtäväänsä. Enintään kahden vuoden harjoittelujakson jälkeen seurakunta voi kutsua apupastorin seurakuntapastoriksi. Apupastoreiden pantapaidan väri on tummanharmaa.

Pastoreiden väri on burgundi

Evankelikirkon seurakuntapastori antaa pastorilupauksensa seurakunnan edessä, jonka yhteydessä pantapaidan väri vaihdetaan punaruskeaksi (burgundi), joka muistuttaa meitä Kristuksen uhrista ihmiskunnan syntien sovitukseksi: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi" (Matt. 26:28). Kaikki lupauksen antaneet pastorit käyttävät väriä tehtävänimikkeestä riippumatta (pastorit, rovastit, piispat).

Paitaväriksi valittiin burgundi.

Tämä elegantti värivalinta ei ole sattumanvarainen, vaan se kertoo näkyvästi siitä hengellisestä tehtävästä ja sanomasta, jota pastori kantaa. Väri kuvastaa armoa, pelastusta ja uutta elämää Kristuksessa – kaikkea sitä, mitä evankeliumi tarkoittaa.

Värivalinnalla otamme myös tietoista eroa perinteisistä kirkollisista väreistä, jolla ilmaisemme haluamme julistaa raamatullista pelastuksen sanomaa, ilman Jumalan armon ehdollistamista ihmisen tekoihin, tai alistamista historiallisiin kirkollisiin kerrostumiin, jotka peittävät pelastuksen ydinsanoman: yksin Kristuksen tähden.

Burgundi punaruskea julistaa äänettömästi, mutta näkyvästi, Jeesusta Kristusta, joka vuodatti verensä kaikkien meidän puolestamme.

Kasvu tapahtuu seurakuntatasolta

Evankelikirkolla on selkeä piispallis-seurakunnallinen kasvustrategia, tulevan kymmenen vuoden raamitus, jossa kasvu tapahtuu suunnitelmallisesti seurakuntatoiminnan kasvun myötä, ei hallinto edellä. Alueseurakunnat toimivat itsenäisesti ilman 'piispallista' ohjausta, mutta raamituksen puitteissa, joka mahdollistaa yhdenmukaisen teologian ja toiminnallisuuden. Yleishallinnon voi nähdä seurakuntien tukirakenteena, jonka tehtävinä ovat erityisesti seurakuntien käynnistäminen, pastorikoulutus ja muut seurakuntien tarvitsemat tukipalvelut. Tämä rakenne yhdistää seurakunnallisen autonomian ja yleiskirkollisen hallintomallin toimivaksi yhtälöksi.

Evankelikirkossa perusyksikkö on alueseurakunta, joka muodostuu yhdestä tai useammasta apupastorin tai seurakuntapastorin vetämästä pienseurakunnasta. Pienseurakunnat toimivat 'omapastori' -mallilla, jolloin pastori voi osallistua seurakuntalaisten elämän hetkiin todellisesti, ja seurakunta voi tulla aidosti tutuksi. Useamman pastorin alueseurakuntia luotsaavat johtavat pastorit ja seurakuntarovastit.

Rovasti ei ole Evankelikirkossa arvonimi, vaan työtehtävää kuvaava nimike. Seurakuntien käynnistys- ja koulutustehtävissä voit törmätä kirkkorovasteihin ja hallintorovasteihin. Ensimmäisen kasvuperiodin loppupuolella toiminta on valtakunnallista, ja maa on jaettu suunnitelmallisesti piispakuntiin, joita kehittävät siinä vaiheessa hallintopiispat.

"Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville" (Matt. 5:15).

Pastorit erottautuvat julkisesti Jumalan ja seurakunnan palvelijoiksi 'tunneliliperisen' pantapaidan myötä. Jokainen pastori saa halutessaan käyttää myös tehtävänsä mukaista ristipinssiä tai ristikäätyä. "Jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa" (Matt. 10:32-33).

--