Kirjaudu blogiin

Luterilainen lapsikasteoppi vaikuttaa nopeasti katsoen siltä, että se ei vastaa protestantismin ytimeen: yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Mutta kun asiaa tutkitaan syvemmin, niin onko asia todella näin? Luterilainen lapsikasteoppi kärsii sisäisistä jännitteistä, mutta tarkastellaan tässä blogissa sellaisia historiallisia, teologisia ja käytännöllisiä kerroksia, joiden taakse ei aina katsota.

Nykyään tuhkaus on yleistynyt etenkin kaupungeissa, johtuen sekä taloudellisista että tilankäyttöön liittyvistä syistä, mutta voidaanko hautaustapaa ajatella vain raha- tai tilakysymyksenä? Valinta hautaustavasta ei ole vain käytännön sanelema kysymys, vaan se heijastaa myös sitä, mitä me uskomme. Tässä blogissa tarkastellaan, miten Raamattu ja kristillinen traditio suhtautuvat hautaustapaan, erityisesti tuhkaamiseen, ja mitä merkitystä valinnoilla voi olla hengellisesti.

Monissa kristillisessä keskustelussa pohditaan yhä kysymystä naisten asemasta seurakunnassa. Voivatko naiset toimia opettajina, johtajina tai jopa apostoleina? Onko heidän roolinsa rajattu vain tietyille alueille, vai onko Raamatussa esimerkkejä naisista, jotka palvelivat laajasti seurakunnan rakentamisessa? Kun tarkastelemme Uuden testamentin kertomuksia ja opetuksia, niin löydämme vahvan todistusaineiston siitä, että lukuisat naiset toimivat opettajina, apostoleina ja seu

Magdalan Maria (tai Maria Magdaleena) mainitaan erityisesti Jeesuksen seuraajana ja hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa todistajana. Magdalan Marian elämästä ennen Jeesuksen kohtaamista tiedetään vain vähän, mutta evankeliumeissa on joitakin mainintoja, jotka antavat viitteitä hänen taustastaan.

Kristillisessä opetuksessa ja keskustelussa huomio kiinnittyy usein siihen, mitä tulisi välttää. Puhumme synnistä, sen vaarallisuudesta, varoittavista esimerkeistä ja siitä, miten pysyä erossa pahasta. Tämä on ymmärrettävää ja tärkeää, sillä synti rikkoo suhdetta Jumalaan ja lähimmäisiin. Mutta kaikki ei ole syntiä, joten käännetään katse nyt siihen, mitä jokaisen uskovan tulisi aktiivisesti rakentaa.

Parannus tarkoittaa yksinkertaistettuna uskovan elämää, jossa ihminen pyrkii Jumalalle mieluisaksi hylkäämällä synnin. Tämä ei ole yksittäinen tapahtuma, vaan koko elämän ajan jatkuva parannuksen prosessi: "Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina!" (Ef. 5:8).

Jumala kutsuu meitä päivittäiseen yhteyteen sanan ja rukouksen kautta. Kuva: Evankelikirkko.

Luterilainen kasteteologia on vuosisatoja opettanut, että usko ja Pyhä Henki tulevat lapseen kasteessa, vaikka lapsi ei ole tietoinen omasta uskostaan. Tämä näkemys pohjautuu ajatukseen, että lapsikaste on pelastava sakramentti – ei ihmisen teko, vaan Jumalan armoteko. Lapselle annetaan Pyhän Hengen kautta salatusti usko ja Pyhä Henki kasteessa. Mutta koska Raamattu ei tue lapsikastetta tai uskoa ilman ymmärrystä, niin on kysyttävä, tuleeko Pyhä Henki ihmiseen todella lapsika

Tässä blogissa tarkastellaan kuinka lapsikaste ja luterilaisuuden historia limittyvät toisiinsa. Martti Lutherin 95 teesiä naulattiin Wittenbergin kirkon oveen vuonna 1517 – se oli ele, joka käynnisti yhden historian suurimmista uskonnollisista mullistuksista. Se oli alku protestanttisuudelle, paluulle Raamattuun, vastalause katolisen kirkon kaupallisuutta ja opillisia harhoja vastaan. Lutherin huuto: "Sola Scriptura! – yksin Raamattu!" kajahti aikansa teologiseen hämäryyteen

Luterilainen teologia opettaa, että lapsikaste ei ole vain ihmisen teko, vaan Jumalan armoteko. Kasteessa Jumala itse toimii – antaa synnit anteeksi, liittää ihmisen Kristukseen, antaa Pyhän Hengen ja tuo uskon, joka avaa tien iankaikkiseen elämään – kaikki uskon salaisuutena, ilman ihmisen omaa ymmärrystä tai tahtoa häntä koskevasta tapahtumasta. Toisin sanoen 'lapsikastepaketti' tarjoaa pelastuksen. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun kastettu lapsi ei koskaan tietoisesti tule

Kun lapsi kastetaan luterilaisen opin mukaisesti ilman henkilökohtaista ymmärrystä, niin usko nähdään mystisenä, näkymättömänä Jumalan armon 'salaisuutena', joka syntyy kasteessa. Jos henkilö ei koskaan tiedä uskon syntyneen, eikä muista koskaan turvautuneensa Jeesukseen Kristukseen tietoisesti, niin mihin hän voi perustaa varmuutensa pelastuksesta? Lapsikaste jättää pelastusvarmuuden vain tunteiden, rituaalin tai kirkollisen tulkinnan varaan – ei henkilökohtaiseen uskoon eva

Kristinuskon ydin on pelastuksessa. Siinä, kuinka syntinen ihminen voi päästä Jumalan läsnäoloon, valoon ja rakkauteen tämän elämän päättymisen jälkeen. Protestantismin reformaattorit nostivat tämän kysymyksen keskiöön 1500-luvulla ja muotoilivat neljä tunnusomaista periaatetta: sola fide (yksin uskosta), sola gratia (yksin armosta), solus Christus (yksin Kristuksen tähden), ja sola Scriptura (yksin Raamatusta). Näiden kautta pelastus on lahja, jonka ihminen saa uskossa vasta

Kristillisen uskon ytimessä on Jeesuksen Kristuksen ristinkuolema ja ylösnousemus – kertakaikkinen sovitus ihmiskunnan syntien tähden. Protestanttisen uskonpuhdistuksen myötä pelastuksen perusteet tiivistettiin neljään solaperiaatteeseen: sola fide (yksin uskosta), sola gratia (yksin armosta), solus Christus (yksin Kristus), sola Scriptura (yksin Raamattu). Mutta mitä tapahtuu, kun tähän yksinkertaiseen ytimeen liitetään jokin ehto tai edellytys – esimerkiksi luterilainen lap

Lutherin katolista perintöä olisi hyvä pohtia syvällisesti ja rehellisesti Raamatun pohjalta.

Kun Jeesus nousi kuolleista, niin useista kohtaamisista opetuslasten ja Hänelle läheisten naisten kanssa voidaan päätellä, että Jeesus näytti jotenkin erilaiselta, koska nämä eivät tunnistaneet häntä. Tämä on Raamatun kertomus, joka jättää monia kysymyksiä ilmaan. Pureudutaan tarkemmin näihin tapahtumiin.

Klassisen luterilaisuuden kastekäsitys lähenee katolisuutta.

Rukous on jokaisen uskovan elämässä tärkein asia, sillä rukous on suoraa yhteyttä ja läheisyyttä Jumalan kanssa. Rukouksen voima voidaan ulottaa myös rukoilijan itsensä ulkopuolelle, jolloin rukousta toisen ihmisen tai asian puolesta kutsutaan esirukoukseksi.