Seurakuntablogi

Evankelikirkon tehtävänimikkeet ja pantapaitojen värit erottuvat tietoisesti ja tarkoituksellisesti kansankirkkomme vastaavista sekä teologisista että käytännöllisistä syistä. Kokonaisuuden tarkoituksena on lisätä Evankelikirkon tunnistettavuutta ja omaa identiteettiä kirkollisessa kentässä.

Evankelikirkko on uskon uudistaja, jonka uskonoppi rakentuu 1500-luvun uskonpuhdistuksen keskeisiin periaatteisiin: yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden ja yksin Raamatun perusteella, mutta jatkamme uudistusta kohti Raamatun ilmoittamaa alkukristillistä evankeliumia siitä, mihin luterilaisuus pysähtyi. Näiden 1500-luvun reformaattoreiden tavoitteena oli palata Raamatun ilmoituksen mukaiseen oppiin, mutta silloisen katolisen maailmankuvan ristipaineessa työ jä

Luterilainen lapsikasteoppi vaikuttaa nopeasti katsoen siltä, että se ei vastaa protestantismin ytimeen: yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Mutta kun asiaa tutkitaan syvemmin, niin onko asia todella näin? Luterilainen lapsikasteoppi kärsii sisäisistä jännitteistä, mutta tarkastellaan tässä blogissa sellaisia historiallisia, teologisia ja käytännöllisiä kerroksia, joiden taakse ei aina katsota.

Sola fide (yksin uskosta), sola gratia (yksin armosta), solus Christus (yksin Kristuksen tähden) ja sola Scriptura (yksin Raamatun perusteella) ovat protestanttisen uskonpuhdistuksen keskeiset periaatteet. Ne muodostavat opillisen ytimen, jonka varaan rakennettiin uusi ymmärrys pelastuksesta, auktoriteetista ja kristillisestä elämästä. Tässä blogissa tarkastellaan, kuinka hyvin perinteiset uskonsuunnat vastaavat näihin opillisiin periaatteisiin. Vai onko kyse kuitenkin vain k

Nykyään tuhkaus on yleistynyt etenkin kaupungeissa, johtuen sekä taloudellisista että tilankäyttöön liittyvistä syistä, mutta voidaanko hautaustapaa ajatella vain raha- tai tilakysymyksenä? Valinta hautaustavasta ei ole vain käytännön sanelema kysymys, vaan se heijastaa myös sitä, mitä me uskomme. Tässä blogissa tarkastellaan, miten Raamattu ja kristillinen traditio suhtautuvat hautaustapaan, erityisesti tuhkaamiseen, ja mitä merkitystä valinnoilla voi olla hengellisesti.

Raamatun ilmoituksen mukaan Jumala ei antanut sovituksen tehtävää ihmiselle, kirkolle tai rituaaliselle järjestelmälle, vaan täytti itse sen, mitä hänen oikeudenmukaisuutensa ja rakkautensa vaativat. Kristuksen ristintyössä Jumala sovitti maailman itsensä kanssa: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa" (2. Kor. 5:19, KR 38). Tässä blogissa tarkastellaan tarkemmin, mitä sovitustyö todella tarkoittaa.

Evankelikirkossa uskomme, että Raamattu on kristinuskon ylin ja ainoa auktoriteetti, joten kaikki näkemykset on perusteltava Raamatulla johdonmukaisesti, systemaattisesti ja kokonaisilmoitus huomioiden. Osaa Evankelikirkon opeista voisi pitää uutena näkemyksenä, mutta ehkä ne ovatkin enemmän alkukristillisen ja raamatullisen näkemyksen uudelleen esiin nostamista. Tässä blogissa avataan tiivistettynä pelastus- ja kastekäsitystä.

Universaali sovitusoppi tarkoittaa, että pelastus on oletustila: Ihminen syntyy syyttömänä ja oletusarvoisesti pelastettuna, mutta voi torjua tämän tilan epäuskossa, mikä johtaa kadotukseen. Kadotus ei johdu perisynnistä, vaan pelastuksen armon hylkäämisestä. Tässä yhdistyvät Kristuksen ristinsovitus, Jumalan suvereeni armo ja ihmisen vapaa vastuu ilman sisäistä ristiriitaa. Tämä tarjoaa raamatullisen kokonaisuuden, jossa pelastus on Kristuksessa kaikille tarjottu, mutta ei k

Tässä kirjoituksessa esitellään Universaali sovitusoppi, jossa yhdistyvät kaksi Evankeliteologian keskeistä näkemystä: perisyntikäsitys ja pelastuskäsitys (Maltillinen synergismi). Nämä limittyvät yhdeksi opiksi, joka avaa uuden tavan ymmärtää ihmisen asema suhteessa Jumalan armoon.

Jumalaa etsivän mielessä voi risteillä lukuisia kysymyksiä: Voinko minä todella lähestyä Jumalaa? Olenko tarpeeksi hyvä? Kelpaanko minä Jumalalle? Ymmärränkö tarpeeksi? Vastaus on yksinkertainen. Sinä kelpaat Jumalalle juuri sellaisena kuin sinä olet – voit uskoa Jumalaan tänään, tässä hetkessä ja juuri nyt.

Kaikille Teille Kristuksessa. Tänään pysähdymme niiden uutisten keskellä, jotka ovat täyttäneet lehtien otsikot ja sydämemme viime viikkoina. Vanhat sodat jatkuvat, toisten kansojen väliset jännitteet kasvavat, uutiset taloudellisesta epävarmuudesta ja ilmastokriisistä täyttävät mielemme. Monet meistä oikeutetusti kysyvät: "Mihin tämä maailma on menossa?"

Nykyään puhutaan paljon uskosta — uskosta elämään, uskosta itseensä, uskosta parempaan huomiseen. Mutta kristinuskon ydin on yksinkertainen, eikä sitä pidä hämärtää maallisten asioiden alle: uskon ainoa tarkoitus ja päämäärä on pelastus. On aika palata takaisin perusteisiin.

Monissa kristillisessä keskustelussa pohditaan yhä kysymystä naisten asemasta seurakunnassa. Voivatko naiset toimia opettajina, johtajina tai jopa apostoleina? Onko heidän roolinsa rajattu vain tietyille alueille, vai onko Raamatussa esimerkkejä naisista, jotka palvelivat laajasti seurakunnan rakentamisessa? Kun tarkastelemme Uuden testamentin kertomuksia ja opetuksia, niin löydämme vahvan todistusaineiston siitä, että lukuisat naiset toimivat opettajina, apostoleina ja seu

Magdalan Maria (tai Maria Magdaleena) mainitaan erityisesti Jeesuksen seuraajana ja hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa todistajana. Magdalan Marian elämästä ennen Jeesuksen kohtaamista tiedetään vain vähän, mutta evankeliumeissa on joitakin mainintoja, jotka antavat viitteitä hänen taustastaan.

Kristillisessä opetuksessa ja keskustelussa huomio kiinnittyy usein siihen, mitä tulisi välttää. Puhumme synnistä, sen vaarallisuudesta, varoittavista esimerkeistä ja siitä, miten pysyä erossa pahasta. Tämä on ymmärrettävää ja tärkeää, sillä synti rikkoo suhdetta Jumalaan ja lähimmäisiin. Mutta kaikki ei ole syntiä, joten käännetään katse nyt siihen, mitä jokaisen uskovan tulisi aktiivisesti rakentaa.

Parannus tarkoittaa yksinkertaistettuna uskovan elämää, jossa ihminen pyrkii Jumalalle mieluisaksi hylkäämällä synnin. Tämä ei ole yksittäinen tapahtuma, vaan koko elämän ajan jatkuva parannuksen prosessi: "Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina!" (Ef. 5:8).

Synti on rikkomus Jumalaa vastaan ja synneistä pahin on epäusko. Rikkomus Jumalaa vastaan on vakavaa, koska Jumala itse on pyhä. Vanha testamentti todentaa, että Jumala ei suoraan pakottanut, vaan yritti vaikuttaa ihmisten toimintaan ohjeilla, opeilla ja myös kurituksen kautta, mutta silti ihmiskunta rikkoi Jumalaa vastaan yhä toistuvasti. Tämän vuoksi anteeksiannon sovituksen piti olla jotakin suurta ja merkittävää, kertakaikkista ja riittävää.

Jumala kutsuu meitä päivittäiseen yhteyteen sanan ja rukouksen kautta. Kuva: Evankelikirkko.

Jos ihminen ajattelee, että kaikki hänen syntinsä — menneet, nykyiset ja tulevat — on kertakaikkisesti ja täydellisesti anteeksi annettu uskoontulossa, niin Raamatun kokonaisilmoituksen perusteella tähän sisältyy useita vakavia teologisia ja käytännöllisiä ongelmia.

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan kysymystä, jonka äärelle moni vakavasti Raamattua tutkiva pysähtyy, ja kysyy: Saako ihminen omat väärintekonsa ja syntinsä anteeksi uskoontulon hetkellä — vai tapahtuuko syntien anteeksianto muulla tavoin? Entä miten syntien anteeksianto suhteutuu pelastukseen?