Miksi kirkollinen traditio, ja oma kokemus Jumalasta, tulee alistaa yksin Raamattu -periaatteelle?

Raamatun ydin on evankeliumi – hyvä uutinen Jeesuksesta Kristuksesta. Kuva: Evankelikirkko.

Mikä määrittää sen, mitä uskomme, opetamme ja elämme? Tähän kysymykseen on yksi ratkaiseva vastaus, jota kutsutaan nimellä sola Scriptura – yksin Raamattu. Mutta miksi juuri Raamattu? Miksi ei kirkollinen traditio, henkilökohtainen kokemus tai inhimillinen järki? Tämän blogin tarkoituksena on avata, miksi Raamattu on – ja sen tulee olla – kristinuskon ainoa ja ylin auktoriteetti.

Raamattu ei ole vain kokoelma uskonnollisia ajatuksia, vaan se on Jumalan Hengen inspiroima ilmoitus: "Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään" (2. Tim. 3:16). Se on elävän Jumalan itsensä antama opetus ja tie pelastukseen. Mikään muu lähde maailmassa ei väitä, eikä voi väittää, olevansa Jumalan täydellinen ilmoitus samalla tavalla.

Jos Raamattu ei ole kristinuskon ylin auktoriteetti, silloin jokin muu, kuten traditio tai oma kokemus, ottaa Jumalan paikan. Kaikki opetus, kirkollinen auktoriteetti ja hengellinen kokemus. on arvioitava Raamatun valossa.

Jeesus ja apostolit nojasivat yksin kirjoituksiin

Uusi testamentti osoittaa, kuinka Jeesus itse käytti 'Vanhaa testamenttia' ohjeena ja auktoriteettina opetuksessaan. Kun Saatana kiusasi häntä, Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta" (Matt. 4:4). Apostolit puolestaan perustivat evankeliumin julistuksensa kirjoituksiin ja viittasivat jatkuvasti Raamattuun todistuksena Kristuksesta. Heille ei ollut mitään korkeampaa auktoriteettia kuin Jumalan sana.

Jeesus ei vedonnut omiin tunteisiinsa tai karismaansa, vaan jatkuvasti kirjoituksiin. 'On kirjoitettu', hän sanoi toistuvasti. Kun Jeesus kohtasi vastustusta, hän ei etsinyt uutta ilmoitusta, vaan viittasi siihen, mitä oli jo kirjoitettu. Jos Jeesus piti Raamattua ylimpänä auktoriteettina, niin miten uskova voisi tehdä toisin?

Raamattu ilmoittaa pelastuksen tien

Monet rakentavat uskonsa tunteen varaan, mutta mitä jos tunteet, hyvät tai pahat, ovat väärässä? Mistä tiedän, että Jumala rakastaa minua tai että olen pelastettu? Kokemus yhteydestä Jumalaan on tärkeä, mutta ymmärrys syntyy vain Raamatusta.

Raamatun ydin on evankeliumi – hyvä uutinen Jeesuksesta Kristuksesta. Siinä avataan pelastuksen tie yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Raamattu ei vain opeta Jumalasta, vaan se osoittaa tien myös pelastukseen: "Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen" (2. Tim. 3:15). Ilman Raamattua emme tietäisi, kuka Kristus on ja mitä hän on tehnyt meidän kaikkien puolesta.

Raamattu varjelee uskoa

Historia osoittaa, että kun ihmiset alkavat perustaa uskoaan johonkin muuhun kuin Raamattuun – traditioon, kokemukseen, kirkollisiin määräyksiin – usko vääristyy. Jeesus itse varoitti:

"Te olette hylänneet Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä" (Mark. 7:8)

Kun Raamattu ei enää ole ylin auktoriteetti, uskon sisältö hajoaa ja totuus muuttuu tulkinnanvaraiseksi. Jos emme sitoudu Raamattuun korkeimpana auktoriteettina, silloin jokainen mielipide tai uusi kokemus voi muokata uskoamme.

Raamattu on riittävä

Reformaatiossa (uskonpuhdistus) 1500-luvulla nousi kirkkaasti esiin uskon keskeisin periaate: sola Scriptura – yksin Raamattu. Tämä ei tarkoittanut, ettei traditiolla, järjellä tai kokemuksella olisi mitään arvoa, vaan että ne kaikki ovat alisteisia Raamatulle. Raamattu on se mittatikku, jolla kaikki muu mitataan. Jos jokin ei kestä Raamatun valoa, se ei kuulu kristilliseen oppiin.

Raamattu ei tarvitse lisäyksiä. Se on Jumalan antama täydellinen ilmoitus, joka sisältää kaiken, mitä tarvitaan kristilliseen elämään: "Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä" (2. Tim. 3:17).

Evankelikirkossa me tarvitsemme vain Raamattua – emme Raamattua plus jotakin muuta. Jumalan sana riittää. Tämä oli uskonpuhdistuksen ydinsanoma, ja se on aivan yhtä tärkeä tänään. Kristillinen usko ei perustu kirkon valtaan, perinteisiin tai kokemusten tulkintoihin, vaan Jumalan sanaan. Kuten Jeesus sanoi:

"Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa" (Matt. 24:35).

Raamatun sanoma herättää uskon ja toivon: "Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana" (Room. 10:17). Kun sanaa julistetaan ja luetaan, Pyhä Henki toimii. Siksi on pysyttävä yksin Jumalan sanassa. Vain silloin usko on varmalla perustalla. Usko, joka ei horju ajassa eikä tuomiopäivänä.

--