Lapsikaste: Vahvistaako Paavali sen (1. Kor. 7:14), ettei lapsia kastettu hänen aikanaan?

Kaikki pienet lapset ovat Jumalan erityisessä suojeluksessa.

Keskustelu lapsikasteesta on ollut vuosisatoja keskeinen osa kristillistä teologiaa ja kirkkojen välistä erottelua. Lapsikasteen puolustajat nojaavat usein kirkon perinteeseen, varhaiskristillisiin käytäntöihin ja ajatukseen lapsen liitto-osallisuudesta. Kun tukeudutaan Raamattuun auktoriteettina, niin Raamatun kokonaiskäsitys korostaa johdonmukaisesti tiedostettua, ymmärrettyä ja kasteen kautta tunnustettua uskoa Kristukseen Jumalan armossa.

Raamatusta löytyy kutenkin harvemmin käsitelty, mutta teologisesti merkittävä jae: "Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä" (1. Kor. 7:14)

Tämä jae tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman siihen, miten pienet lapset voidaan nähdä Jumalan yhteydessä – ilman kasteen mainintaa tai omaa uskonratkaisua.

Mitä 'pyhä' tarkoittaa tässä yhteydessä?

Sanalla "pyhä" viitataan Raamatussa usein siihen, mikä on erotettu Jumalalle kuuluvaksi. Tässä yhteydessä tämä näyttäisi viittaavan siihen, että lapsi on Jumalan vaikutuspiirissä – Hänelle kuuluva – uskovan vanhemman kautta.

Hyvin mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää on, että alkukristillisyydessä sekä epäuskoinen puoliso että lapset voidaan nähdä pyhitettynä uskossa elävän perheenjäsenen kautta. Tämä antaa ymmärtää, että Paavali katsoo uskon hengellisen vaikutuspiirin ulottuvan myös niihin, jotka eivät vielä itse usko tai kykene siihen (kuten pienet lapset).

Voidaanko tästä päätellä jotain lapsikasteesta?

Jos jaetta ja sen ympäristöä tarkastellaan loogisesti ja käänteisesti, niin se avaa mahdollisuuden seuraaviin tulkintoihin:

• lapsi on jo pyhä uskovan vanhemman kautta ilman kastetta

• lapsikastetta ei mainita edellytyksenä pyhitykselle, vaikka juuri tässä kohtaa se olisi ollut teologisesti merkityksellistä mainita

• jos kaste olisi pyhittävän aseman edellytys, niin Paavali olisi korostanut sitä – mutta hän ei tee niin.

Tämä tarkoittaa varsin yksiselitteisesti, että jae ei tue lapsikastetta, vaan pikemminkin vahvistaa ajatusta siitä, että Paavali katsoo lasten kuuluvan Jumalan yhteyteen suoraan uskovan vanhemman kautta, ilman erityistä toimitusta tai henkilökohtaista uskonilmaisua.

Voidaan todeta, että jakeen 1. Kor. 7:14 perusteella lapsi on jo Jumalan edessä pyhä, joten kaste ei ole tarpeen hänen liittoasemansa varmistamiseksi. Lapset ovat jo Jumalan armon suojassa Kristuksen sovituksen tähden. Kun lapsi kasvaa hengellisesti vastuulliseen ikään ja vastaa Jumalan armoon uskolla, niin silloin kaste voidaan toimittaa uskon pohjalta. Uusi testamentti vahvistaa johdonmukaisesti tätä näkemystä kasteen perustana (esim. Room. 10:9-10; Apt. 2:38). --