Evankelikirkko: Maltillinen synergismi – Raamatullisin tapa ymmärtää pelastus

Vaikka pelastus on uskosta Jumalan armossa, niin ihminen voi torjua hänelle tarjotun armon. Kuva: Evankelikirkko.

Kristinuskon historian aikana on esiintynyt erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka ihminen tulee uskoon ja pelastuu. Teologiset koulukunnat ovat perinteisesti jakautuneet kahteen pääsuuntaan: monergismiin ja synergismiin. Monergismi opettaa, että pelastus on täysin Jumalan työtä ilman ihmisen osallistumista, kun taas synergismi korostaa ihmisen ja Jumalan yhteistyötä pelastustapahtumassa. Evankelikirkon evankeliteologia esittää kolmannen, raamatullisesti perustellumman näkemyksen: maltillisen synergismin.

Evankelikirkossa ymmärrämme, että Jumala haluaa kaikkien ihmisten pelastuvan (1. Tim. 2:4), ja pelastus on yksin uskosta Kristukseen Jumalan armossa (Ef. 2:8–9). Usko syntyy Jumalan aloitteesta, mutta jokainen on itse vastuussa vastauksestaan (Joh. 6:44; Luuk. 14:16-24). Tämän tahdonvaltaisuuden osoittaa Kristuksen sanat: "Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:15; Joh. 10:9). Pelastuksen estää vain tosisynti, epäusko, sillä se torjuu tietoisesti Jumalan ihmiselle tarjoaman armon: "Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun" (Joh. 16:9; Matt. 11:6).

Evankeliteologia näkee uskoontulon ja pelastuksen maltillisena synergisminä, jossa Jumala tekee aloitteen pelastuksessa, mutta ihminen on itse vastuussa vastauksestaan. Tämä tarkoittaa, että vaikka pelastus on yksin Jumalan armosta Kristuksen kautta, niin ihminen voi yhä torjua hänelle tarjotun pelastuksen: "Autuas se, joka ei minua torju" (Matt. 11:6).

Termi ja oppi "Maltillinen synergismi" kuvaa yllä selitettyä näkemystä. Synergismi ja monergismi ovat perinteisesti vastakkaisia näkemyksiä, joissa:

• Monergismi painottaa, että Jumala yksin vaikuttaa pelastukseen, eikä ihmisellä ole osaa siinä.

• Synergismi opettaa, että pelastus on Jumalan ja ihmisen yhteistyötä, jossa ihmisellä on aktiivinen rooli.

• Maltillinen synergismi ei ole klassista synergismiä, koska ihminen ei aktiivisesti myötävaikuta pelastukseen, mutta ei myöskään puhdasta monergismia, koska ihminen voi torjua armon.

Monergismi vs. Maltillinen Synergismi

Monergismi opettaa, että pelastus on täysin Jumalan armoa – ihminen ei voi myötävaikuttaa siihen millään tavalla, ei edes vastaanottamalla armon aktiivisesti. Tämä näkyy erityisesti reformoidussa teologiassa ja osin klassisessa luterilaisuudessa.

Maltillinen synergismi eroaa tästä siten, että vaikka Jumala tarjoaa pelastuksen armon, niin ihminen ei ole täysin passiivinen. Hänellä on valta joko torjua Jumalan tarjoama armo tai ottaa se vastaan. Tämä näkyy Raamatussa esimerkiksi Jeesuksen kehotuksissa kääntymykseen ja uskoon: "Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:15; Joh. 10:9).

Synergismi vs. Maltillinen Synergismi

Perinteinen synergismi, kuten katolisessa ja ortodoksisessa teologiassa sekä arminiolaisuudessa (monet evankelikaaliset ja karismaattiset liikkeet), korostaa, että ihminen ja Jumala toimivat yhteistyössä pelastuksessa. Tällöin ihminen myötävaikuttaa pelastukseensa esimerkiksi hyvillä teoilla tai vapaalla tahdollaan.

Maltillinen synergismi eroaa tästä, koska se ei opeta, että ihminen aktiivisesti ansaitsisi tai edistäisi pelastustaan. Ainoa rooli ihmisellä on joko hyväksyä tai torjua Jumalan armo. Tämä näkyy esimerkiksi: "Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä" (Joh. 6:44). Tämä osoittaa Jumalan aloitteen, mutta samaan aikaan ihminen voi tietoisesti torjua Jumalan tarjoaman pelastuksen armon: "Autuas se, joka ei minua torju" (Matt. 11:6; Joh. 16:9).

Näkemysten vertailua

Näkemys	Jumalan rooli	Ihmisen rooli	Pelastus
Monergismi	Täydellinen aloite ja toteutus	Passiivinen	Yksin Jumalan teko
Synergismi	Aloite ja yhteistyö	Aktiivinen yhteistyö	Jumalan ja ihmisen yhteistoiminta
Maltillinen synergismi	Täydellinen aloite, ei pakkoa	Vastaa tai torjuu	Lahja, jonka voi torjua

Maltillinen synergismi ei ole kompromissi monergismin ja synergismin välillä, vaan itsenäinen teologinen tulkinta, joka korostaa Jumalan yleistä pelastustahtoa ja yksilön vastuuta ilman, että pelastus perustuisi ihmisen tekoihin tai ansioon, tai Jumalan pakottamaan armoon.

Maltillinen synergismi on raamatullinen näkemys

Maltillinen synergismi on tasapainoinen näkemys pelastuksesta. Se välttää monergismin ongelman, jossa ihmisen tahdon merkitys mitätöityy, ja toisaalta se torjuu synergismin ajatuksen ihmisen ja Jumalan yhteistyöprojektista, jossa ihminen voi itse aktiivisesti myötävaikuttaa pelastukseensa, sillä: "Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä" (Ef. 2:8-9). Maltillinen synergismi säilyttää Jumalan suvereenisuuden pelastuksessa, mutta myös ihmisen oman vastuun vastata tarjottuun armoon.

Tämä on selkeästi raamatullisin tapa ymmärtää, kuinka Jumala kutsuu kaikkia pelastukseen, kuitenkaan pakottamatta ketään vastaanottamaan armoa.

--

Evankelikirkon virallinen lausuma uskoontulosta ja pelastuksesta

Evankelikirkon evankeliteologia tunnustaa Raamatun opetuksen mukaisesti, että pelastus on yksin Jumalan armosta, Kristuksen täytetyn sovitustyön kautta, ja se vastaanotetaan uskossa (Ef. 2:8–9). Jumala tarjoaa kaikille pelastuksen armon (1. Tim. 2:4), mutta jokainen on itse vastuussa vastauksestaan armoon (Joh. 6:44; Luuk. 14:16–24; Matt. 11:6).

Evankelikirkko määrittelee uskoontulon ja pelastuksen maltillisena synergisminä, jossa Jumala tekee aloitteen ja tarjoaa pelastuksen, mutta ihminen voi torjua hänelle tarjotun armon (Matt. 11:6, Joh. 16:9). Tämä näkemys torjuu sekä monergismin, jossa ihminen ei voi lainkaan vaikuttaa pelastukseensa, että perinteisen synergismin, jossa ihminen nähdään aktiivisena osapuolena pelastuksen toteutumisessa.

Maltillinen synergismi on selkeästi raamatullisin tapa ymmärtää pelastus, koska se tunnustaa Jumalan suvereniteetin pelastuksessa, mutta myös ihmisen aidon vastuun vastata kutsuun. Tämä lausuma on 2.4.2025 julkaistu virallinen teologinen määritelmä, joka säilyttää ja turvaa Evankelikirkon näkemyksen uskoontulosta ja pelastuksesta osana evankeliteologiaa.

---